sanama

Yössä saattaa kuulla valaiden laulua kaupungin reunoilta. Kaksi myöhäistä olentoa vaeltaa kohti ujeltavaa konserttia. Hämärän lipuvat lyhdyt, kuva kuvalta. Kävelyretki on välipisteetön liukuma.

Reikä sillan alla paljastaa valot. Sinkoavat valot, pimeydestä. Emme tiedä, mikä toisella puolella vallia oleskelee. Kuuntelemme sen liikettä betonipinnalle asetetulla piezo-mikrofonilla. Äänet kuulostavat vierailta betonin läpi. Ensin haittaääniä, sähkötuulia. Niiden tyynnyttyä kuulostaa siltä kuin valaita olisi suljettu uima-altaaseen.

Bussipysäkillä kasa ilmaisia, sunnuntaisin jaettavia lehtiä. Sivut avautuvat tuulessa. Ei kiinnostavia uutisia. Kuvaan pysäkin pisaraisen lasin läpi meistä etääntyvää autoa. Sen takavalot pyytävät seuraamaan vielä hetken. Pimenee jälleen.

Jäätävä tihku suljetun supermarketin sisäänkäynnin katoksessa. Vihanneskyltti jokseenkin yksinäisenä. Siinä punaiset paprikat poseeraavat aivan kuin ne olisivat aina olleet ja tulisivat aina olemaan täällä. Mikä saa ajattelemaan maailmaa niin taantumuksellisesti?

Astuessamme bussiin katuvalojen luoma keltainen maailma muuttuu sinivihreäksi. Uusi maailma tuntuu vieraalta ja kylmältä, vaikka lämpötila on huomattavasti korkeampi kuin ulkona. Puhumme elokuvista mutta emme samoista elokuvista.

Öisten olentojen liikeradat ruuhkautuvat tiettyihin keskuksiin.  Lohtua olotiloihin jonotetaan pikaruokaravintoloiden itsepalvelupisteillä. Kone toimii tulkkina myrkytettyjen ja työllistettyjen olentojen välillä. Koneille on asiakkaita kohdatessaan luontevaa suositella lisätuotteita: juomia sekä jälkiruokia. Ne eivät tunne häpeää myydessään tarpeettomia määriä ruokaa päihtyneille asiakkaille. 

Zoomaan kauko-objektiivilla pikaruokaravintolan sisään. Yritän seurata, miten asiakkaat toimivat tilassa. Jotkut vaikuttavat olevan hukassa. He odottavat ruokaansa poissaolevana tai etsivät ulko-ovea. Yhdessä pöydässä nukutaan. 

Ulkona joku pysähtyy kohdallemme ja seuraa meitä muutaman sekunnin ajan. Hän yrittää kertoa meistä jotain ystävälleen mutta hänen käyttämänsä ilmaisut eivät joko ole ymmärrettäviä tai hänen ystävänsä ei ole kiinnostunut. Tilanne jää vellomaan avonaisena yllemme. Minua surettaa hänen ohilipunut viestinsä.

Avaamme näkymän öiseen liikenteeseen. Autot ovat hiljentyneet punaisiin valoihin. En ole koskaan seissyt tässä. Taksikuskit katsovat toimintaamme oudoksuen ohittaessaan meidät. Sinä vaikutat jännittyneeltä, joten ojennan sinulle kameran. Odotat. Vihreä valo.

Filmimme loppuu peitettyyn sisäpihaan. Liikkeentunnistimet valaisevat porttikongin, asukas astuu hissiin. Odotamme kunnes valot sammuvat jättäen ainoaksi valonlähteeksi talon osoitekyltin. Hof. Hardsho. Meinhards. Dshof. Einhard. Hardso. Mein.