sanama

Jatkokrje Georges Pereclle

Yhdeksäs joulukuuta

Aamu ennen Jeesuksen seurakunnan pyhää

Nouseva valo selän takana. Katson väärään suuntaan. Jaffan sävyn punerrus vaaleassa ruokahuoneessa hälvenee. Kolmenkymmenen ajanlyön— eeeeh…Ajanlyöntejä enää alle kolmekymmentä. Sen jälkeen alkaa työmatka. Neljään saakka jalkojen päällä. En jaksa. Le sol näyttäytyy vahvempana nyt. Valo tunkeutuu korkean rakennuksen aukosta ja näyttää suureen onttoon huoneeseen. Oransseja sävyjä.

Työmatka on alkanut. Matkustajaolentojen muotojen kajahtelu venyneen auton valoaukolla.

––

Kymmenes joulukuuta

Jeesuksen seurakunnan pyhä aamu

Juon café lattea ja kuuntelen erään Györgyn sävellystä. Se kuulostaa vanhalta avaruuselokuvalta ”A Clockwork Orange” ohjaajan mukaan. Tunnen kehon mukautuvan sävellyksen järjestelmään. Boop. Beep boop. Olen koneessa, osa konetta. Tästä huoneesta puuttuu sen kosketeltavuus. En löydä sen olemusta, löydän pelkästään johdot. Nekö luovat tämän huoneen, jossa olen?