sanama

särkee jokaista ruumiin osaa

ei tunnu miltään

unet ovat levinneet asfaltille ja arjesta irtoaa paloja

kesässä on hajoavaa kylmää

katsoessaan ulos toivoo seisovansa kaatosateessa seuraavansa paidatonta jalkapalloilijaa  

joka luulee uhkaavansa itse maailmaa

––

linnuissa urkujen sointi

moottoritie/disharmonia

edelleen edelleen ruumis on nukkuva 

se on rakentanut seinän ympärilleen eikä tahdo enää herätä

––

antaa entropian tehdä työnsä huoneessa jossa nyt vain nukutaan

sähköpostit villiintyvät kuin rikkaruohot

joita katsellaan etäältä ei suoda niille mitään arvoa

ulkoavaruuden vaatimukset eivät tuota liikettä ruumiissa ja lämpökin on lopulta haihtuvaa

––

huonekasvit pudottavat kuivat lehtensä tuntiessaan veltosti uneksivan ruumiin

ne lopettavat auringonvalon etsimisen

käpertyvät ajatukseen jäätyneestä maailmasta

tuhoisa apaattinen mukavuus aktiivisuuden lakkauttamisesta

––

ilta-auringossa ei ole mitään ei viimeisissä linnuissa

ja hämärät teot absurdeja 

eristettyjä tästä unesta

puhe on etäistä ja sen merkitykset vierasta kieltä

aamussa ei huomenen kaikua niin vastenmielisiä sanat ettei ääni kanna niitä

yhden soinnin se kantaa

jossa kertoo vetäytyvänsä harsomaiseen lepoon

––

hartiat painavat herätessä kuin mustaan järveen heitetyt kivenmurikat

vaikka todellista raskautta ei koskaan ollut mitä on todellinen raskaus

nukkuvan ympärillä kaikki perustuu nopeuteen

eikä siinä ole nähtävissä kestävää jatkuvuutta

eikä siitä saa enää otetta

eikä siinä