sanama

Tähän jää jäljet.

Robert Longo ottaa kuvan jostain mitättömästä henkilöstä kuolee 6 kuukautta myöhemmin eikä koskaan kykene antamaan kuvaa hänelle. Linnan vieraana Mitättömyys kertoo tarinaa kuin hän olisi ollut osallisena Longon kuolemaan. Murhaaja. Linnassa on anekdootteja ne leijuvat taiteen yllä kuin pöllöjen haamut.

Ei ole keskustelua toisten kanssa. Taukoamatta aloitetaan ja lopetetaan monologeja kun huomataan huoneen kaikuvan yksinäisyyttä.

Laatat jalkojen alla liikkuvat maa rätisee on helle ja punainen villapaita. Tirehtööri on herännyt pölyisessä paidassa lippalakissa huonolle tuulelle. Hän väittää cappucinon aina olevan iso cappucino. Unisena hän puhaltaa linnan vieraiden tupakat sammuksiin täällä ei kukaan polta jos ei hänkään. Omistaja polttaa kuitenkin. 

Linnut ulkona on tilattu yksityiskäyttöön kivet patsaat tänään on juhlat ja karnevaalitunnelma. Ja Tirehtööri savuaa työtaakasta. Omistaja kiirehtii availemaan ovia jotka suljetaan hänen perässään linnan kylmenemisen välttämiseksi. Omistaja ei enää muista miten ovet suljetaan ja sen huomaa hänen pupilleistaan pelokas avuttomuus mitä jos rahan arvo romahtaa hän pohtii hetken kunnes säpsähtää takaisin karnevaalitunnelmaan tänään on juhlat ja Tirehtöörillä silmäpussit. 

Pahaa unta pahaa unta Tirehtööri sanoo langettaessaan jokaisen työtehtävän itselleen. Ja Palvelijat seisoskelevat kuin tikut nurmella myös odotuksesta saa palkkaa niin sovittiin mutta Tirehtööri ei lukenut sopimuksia sillä hänen pitää tehdä töitä.

Omistaja haluaa ajatella kuin Taiteilija sen sijaan hänen ajatuksensa ovat haalivia. Hän haluaa ostaa Taiteilijan ajatukset eikä hän liioin puhu taiteesta vaan kokoelmien omistamisesta paikoista joista teokset haettiin. Ja vaikka hän asettaakin kehykset hälyttimet taideteosten reunoille ei Omistaja koskaan pääse taiteen sisään.

––

This will leave some marks.

Robert Longo takes a portrait of an unremarkable person and dies 6 months after and is never able to hand them the portrait. The Unremarkable tells the story as a guest of the castle as if they would have been involved in the death. A Murderer. The castle has anecdotes they hover above the art like spirits of owls. There exists no conversation. Monologues are constantly started and stopped as one hears the room echoing from solitude.

The cobblestones under the feet are moving and the ground is crackling. The Director has woken up in a dusty mood in their dusty t-shirt and argues that cappucino is always a big cappucino. Still sleepy they blow off the guests’ cigarettes no one smokes here if they don’t. The Owner smokes anyway.

The birds outside are for a private use. Stones and sculptures as well today is a celebration and a carnival atmosphere. And the Director is steaming because of the work load. The Owner is busy with opening doors that are closed after them in order to avoid the castle becoming cold. The Owner doesn’t remember how doors are closed anymore and one can notice from their pupils the fearful helplessness what if everything gets taken away they ponder for a while and snap back into the carnival atmosphere today is a celebration and the Director has dark circles under their eyes. 

Bad dream bad dream the Director says as they pass task after task for themselves. And the Servants are loitering in the garden. Waiting is also paid for that was agreed upon but the Director didn’t read the agreements because they had to work.

The Owner wants to have artistic thoughts but their thoughts concentrate on hoarding. They want to buy the thoughts of the Artist and not discuss them. They want to discuss the collections they own and the places they were bought from. And even if they frame the art works as their property with an alarm system they will remain isolated from the art.