sanama

ikkunasta kaikki alastomat puut

ja muutenkin paljaus päivänä, jona ei olisi mielekästä edetä

aika tuntuu lohkeilevan sen sijaan, että siitä kasvaisi

jotain

tai että siihen voisi kasvaa kiinni

selkärankakaan ei totu tähän ikuiseksi venyväään toistoon

silmissä huoneenkokoinen väsymys

huoneen lattia jotenkin karhea sukat raahautuvat sitä vasten

kuluen

reikiintyen

kangas lattian ja jalan välissä esiintyy jokseenkin naurettavana, 

kohteliaana eleenä

ja aurinko itse laskeutuu piikikkäisiin oksiin 

eikä anna luotettavaa lupausta paluustaan

pilvissä yhä jäljet

valosta

–––

lehtipuiden ruumiit ovat muuttuneet 

kalpeammiksi terävämmiksi

kun palaan viikon jälkeen samaan seminaarihuoneeseen katsoakseni ulos ikkunasta

ja kiinnostus enimmäkseen

ja enimmäkseen keskittyy rakennuksen ulkopuolelle

silti kuulee puolikkaita lauseita nimiä kuten Mies Van Der Rohe,

jotka palauttavat mieleen muistoja Mies Van Der Rohesta

tästä huoneesta on helppo poistua, vaikka ovi olisikin lukossa tai

aiheuttaisi avattaessa koko tilan täyttävää narinaa

ruumiini pysyy levottomana, sillä se kaipaa

kaikkea muuta paitsi tätä tilaa